Organisaatiotutkimusten tekeminen on useimmiten työlästä hommaa, ovatpa ne sitten henkilöstöön tai asiakkaisiin suunnattuja. Mitä suurempi organisaatio, sitä vaativampi tehtävä. Vaikka itse toteutuksen ulkoistaisikin, täytyy organisaation osallistua vähintään miettimään, mitä kysytään ja keneltä.

Vähemmän tunnutaan miettivän, mitä tuloksilla aiotaan tehdä ja miksi tutkitaan. Paradoksaalista, sillä tutkimuksella ei ole mitään arvoa, ellei se opeta mitään ja anna eväitä muuttaa toimintaa. Organisaatioissa tehdään melkoinen määrä nollatutkimuksia, jotka eivät koskaan maksa itseään takaisin. Nollatutkimuksia, koska todelliset toiminnan muutokset ja niille pontta antavat oivallukset jäävät vähäisiksi.

Koska niin on aina ennenkin tehty

Kaikesta huolimatta moni näistä tutkimuksista toistetaan lähes identtisenä vuodesta toiseen. Samalla saatetaan tiedostaa, ettei tutkimus tuota sellaista tietoa ja ennen kaikkea ymmärrystä, jonka pohjalta voisi ohjata organisaation toimintaa paremmin.

Kulttuurillemme on harmillisen tyypillistä se, ettei vallitsevia käytäntöjä kyseenalaisteta eikä niitä uskalleta muuttaa. Mikäli nykymallille ei ole selvää, valmiiksi taputeltua vaihtoehtoa, pysytään mieluummin entisessä. Hyväksymme liian helposti, ettei suuri ajan, rahan ja vaivan investointi tuota tuloksia – siksikö, että investointiin on totuttu ja niin on aina ennenkin tehty?

Toinen harmillinen ilmiö on, että vaikka uudistamisen tarve sinänsä olisi tunnistettu, pitäydytään loppujen lopuksi vanhassa ja tutussa, jotta tulosten vertailtavuutta aiempiin vuosiin ei menetetä. Aivan kuin tieto siitä, oliko indeksi Ö viisi vuotta sitten 0,5 vai 0,1 yksikköä matalampi kuin nyt, olisi jollakin tavalla merkityksellinen organisaation kilpailu- ja toimintakyvyn kannalta. Perinteeseen ja jatkumoon tarrautuminen menee turhan usein tavoitteellisen uudistamisen edelle.

Paljon melua tyhjästä

Todellinen tutkimusten hyödyntämisen ajattelu lähtee tavoitteista ja sen oivaltamisesta, millaista tietoa tarvitaan, jotta sillä on jotakin käyttöarvoa. Jos tutkimuksesta saatava tieto ei kerrytä ymmärrystä siitä, mihin suuntaan toimintaa pitää kehittää, tutkimusta ei ole ohjattu tavoitteellisesti. Tavoitteellinen ohjaus tarkoittaa tulkinnallisen viitekehyksen luomista. Silloin ymmärrämme tuloksista, mitä ne tarkoittavat organisaation toiminnalle ja miten toimintaa tulee kehittää. Ilman tavoitteisiin sitomista tutkimus tuottaa hälyä ja melua, jolle on jälkikäteen mahdotonta antaa merkityssisältöä.

Aivan liian usein tulosten hyödyntämisen keskustelu rajautuu siihen, ketkä saavat mitkäkin raportit, millä foorumeilla tuloksia käsitellään ja minne tehdyt kehittämissuunnitelmat tallennetaan. Mikään määrä tulosten teknistä hyödyntämistä ei auta ylittämään alussa avautunutta kuilua. Miten tutkimuksen tuloksia aiotaan hyödyntää organisaation toiminnan kehittämiseksi?

Nollatutkimus on helpompaa, mutta olisiko aika nostaa kissa pöydälle – minkälaista tietoa organisaatiosi oikeasti tarvitsee?