Villikissa on istunut lukemattomissa haastatteluissa ja nähnyt monia erilaisia organisaatioita, sillä villikissan luonteeseen kun kuuluu vaihtelunhalu ja liikkuvuus. Hyvin usein työpaikkahakemuksissa ja haastatteluissa törmää lauseeseen ”erityisesti olen kiinnostunut kehittämisestä” ja sehän on tietysti hyvä asia. Maailmassahan ei ole mitään niin pysyvää kuin muutos. Ja jos mukana meinaa pysyä, niin kai siihen aina kehityskin kuuluu osana?

Vai onko se aina niin hyvä asia? Oletko törmännyt niihin tyyppeihin, jotka pikkuhiljaa ”luopuvat” vähän ikävistä, mutta välttämättömistä perusrutiineista, joita yritys kuitenkin tarvitsee toimiakseen ja alkavat höyryämään jotain muuta, ”kehittävää”. Siitä sitten pukkaa sitä sun tätä projektia, joista lähes poikkeuksetta ei jää mitään muuta käteen kuin kokemus ja joukko turhautuneita työkavereita. Ei se päämäärä vaan matka, niinkö? No, mihin ne perustehtävät sitten katosivat? Eipä mihinkään.

Kehittäminen ja uuden luominen on innostavaa ja inspiroivaa, mutta onko järkevää aina räjäyttää toimiva prosessi? Tulisiko ensin pysähtyä ja miettiä miksi me kehitämme, ettei kehittämistä tule itseisarvo? Tai voisiko kehittämistä tarkastella myös toisesta, pienimuotoisemmasta ja käytännöllisestä näkökulmasta? Jospa kehitettäisiinkin ensin sitä omaa perustyötä. Sitä työtä, jota teemme parhaillaan. Mietittäisiin, miten tehdä työtä järkevämmällä, tuloksekkaammalla tavalla ja ehkä myös järkevämpään aikaan. Siten vapautettaisiin resursseja mielekkäämpään tekemiseen, kasvatettaisiin omaa motivaatiota, osaamista, jaksamista ja hyvinvointia. Samalla annettaisiin työnantajallekin sitä palkan vastinetta ja parannettaisiin sekä omaa että yrityksen kilpailukykyä. Eihän sitä omassakaan arjessa voi jättää pois kaikkia rutiineja. Mitä tekisit sinä aamuna, kun kaikki vaatteet odottavat likaisena pyykkikorissa? Eikä ne tiskitkään taida ihan itse puhtaiksi tulla ilman jonkinlaista panostusta.

Oman työn muokkaamista ja kehittämistä kutsutaan työn tuunaamiseksi (job crafting). On uskomattoman paljon mahdollisuuksia valita erilaisia tapoja tehdä niitä rutiinejakin! Työn tuunaaminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että selvittelet luottokorttikuitit ja matkakulut laiturinnokassa tai tunturimökissä tai jätät selvittämättä. Se voi tarkoittaa myös sitä, että teet tämän kuittirumban pois alta heti aamusta ennen toimiston täyttymistä ja jatkat loppupäivän siitä mielekkäämpien hommien, vaikka blogikirjoituksen pariin, säätämällä työpöydän seisomiskorkeudelle tai istumalla säkkituoliin. Tai pidät kokouksen kävellen. Tai jaatte töitä eri tavalla tiimissä ja mietitte tapoja tehdä asioita toisin. Ja yllättäen pohtimalla omaa tekemistä voi huomata mahtavia juttuja. Voi selvitä, ettei kukaan tarvitsekaan sitä raporttia, johon käytät kuukausittain muutaman tunnin aikaa. Tai pohtimalla miten tehostaa työtä, voi tehdäkin loistavia ideoita ja huomata miten tietotekniikalla voi korvata osan ihmistyöstä. Mahdollisuuksia on monia! Työn tuunaamisesta kannattaa keskustella niin esimiehen kuin työkavereiden kanssa, tuunatkaa yhdessä!

Entäs sitten, kun oikeasti pitäisi kehittää, tehdä jotain isompaa, innovoida? Suurin osa porukasta haluaa itsepintaisesti pitää kiinni totutuista tavoista ja muutosvastarinnan ääni kaikuu elinvoimaisena organisaatioiden käytävillä ja kokoushuoneissa. Muutoksen ja omankin pelon keskellä on ymmärrettävä, että työkaverit voivat reagoida muutokseen eri tavoin. Avoin keskustelu on avainasemassa. On varmistettava, että kaikki ymmärtävät miksi muutos on tarpeellinen ja mitä tapahtuisi, jos emme muuttuisi? Ja löytää syyt, miksi muutos pelottaa ja miksi haluamme pitää kiinni vanhasta. Uusien työyhteisön jäsenten havaintoja kannattaa hyödyntää, sillä heidän on mahdollista havaita myös sellaisia näkökulmia, joihin pitkään organisaatiossa olevat ovat jo sokaistuneet. Muokataan yhdessä hedelmällinen maaperä, jossa on sopiva kombinaatio muutosta ja pysyvyyttä! Ja voisiko ne tutut ja turvalliset rutiinit auttaa muutoksen keskellä, olla arkityömme selkäranka? Muutoksen myllerryksessäkin voisi vaalia jotain perinteitä ja nauttia niistä yhdessä. Kuten nauttia kesälomasta joka vuosi, omanlaisensa perinne tämäkin!

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää,

Villikissa

Intohimomme HR4:ssä on luoda entistä parempaa työelämää. Työnhakuoppaamme syntyi halusta auttaa niitä, jotka ovat hakeutumassa uusiin tehtäviin ja etsivät uusia työmahdollisuuksia. Tässä käyttöösi Työnhakuopas, ole hyvä!

Lataa opas!