Lähdin syksyllä toiveikkana sienimetsään – vuoden 2016 piti olla hyvä sienivuosi. Kuljin tuttuja maita ja metsiä eikä mitään meinannut löytyä. Harmittikin vähän. Luonto ja metsä tutkitusti rauhoittavat ihmistä. Nyt en havainnut mitään sellaista. Oli jopa hieman turhauttavaa kävellä tyhjin käsin metsässä, jonka piti olla täynnä sieniä. Todellisuus ei vastannut odotuksia ja koin epäonnistuneeni.

Onnistumisten metsästäminen oli tullut kesällä elämääni PokemonGo-pelin myötä. Kiersimme pojan kanssa kaikki mahdolliset paikat ja pokemoneja löytyi joka paikasta. Jokaisen uuden (ja tutunkin) yksilön nappaaminen sai aikaan hilpeän onnistumisen elämyksen. Peli oli todella taitavasti tehty; koukutti hyvin helposti ja sai jatkuvasti aikaan positiivisia tunteita. Tosin siinä oppi myös sietämään epäonnistumista, sillä joskus tavoiteltu monsteri katosi savuna ilmaan. Tosi opettavaista!

Jäin kuitenkin miettimään onnistumisten merkitystä yleisemminkin. Miten pieni ja tavallaan merkityksetönkin onnistuminen voi olla niin palkitsevaa ja hauskaa? Miten tuon saman tunteen saisi jokaiseen työpäivään ja jokaiselle työpaikalle? Ei tarvittaisi mitään kikyjä ja lisätunteja, kun näin hyvällä mielellä tehtäisiin töitä joka päivä!

Mistä sitten tiedän onnistuneeni ja kuka sen huomaa? Peleissä tämä on tehty hyvin helpoksi ja näkyväksi. Suoritat tehtävän ja saat palkinnon – etenet pelissä tai saat jonkin virtuaalisen mitalin. Tosi yksinkertaista. Yritän töissä miettiä aamuisin muutaman minuutin ajan, mitkä ovat päivän tärkeimmät tehtävät. Valitsen kahdesta kolmeen asiaa. Tarkistan päivän päätteeksi, onko ne tehty. Useimmiten on, mutta silti ei tunnu samalta, kun pokemonin kiinnioton jälkeen. Ruudulle ei ilmesty ”Gotcha”. Vaikka olen tyytyväinen ja huomaan itse saavani oikeita asioita aikaan, jotain silti toisinaan puuttuu: Palaute.

Viime viikolla sain ihanaa palautetta kollegalta. Se tuli yllättäen ja yllättävästä suunnasta. Se lämmitti mieltä niin, että kerroin siitä kotona ja muutamalle ystävällekin. Palaute oli lyhyt, mutta ystävällinen ja lämmin. Se tuli sydämestä. Usein tällaiset asiat jäävät sanomatta, mutta olen onnellinen, että hän kertoi sen. Tuo palaute saa minut vielä tälläkin viikolla tekemään töitä innolla ja entistä ahkerammin kollegoideni eteen. Toisen antama palaute ja huomio on jotenkin vahvempaa ja saa aikaan paljon hyvää mieltä. Olen kuullut samaa monelta muulta ja uskon, että meillä ihmisillä on tarve tulla hyväksytyksi ja huomioiduksi.

Haastan nyt sinut kehumaan ja kiittämään kollegan vuoden 2017 jokaisena työpäivänä! Levitä hyvää ympärillesi ja nauti seurauksista. Erityisesti nyt pimeän aikaan lämpimiä ajatuksia tarvitaan.