Oletko koskaan pohtinut, miten hyviä tuloksia työelämässä olisi mahdollista saavuttaa, jos työhön suhtauduttaisiin samalla tavoin kuin huippu-urheilija suhtautuu harjoitteluun?

Mikä ajaa treenaamaan?

Me kaikki tiedämme, että huippu-urheilija on valmis tekemään valtavan määrän työtä saavuttaakseen tavoitteensa ja kehittyäkseen paremmaksi. Hän viettää tuntikausia harjoitushalleilla hiomassa perustekniikkaa, pieniä yksityiskohtia sekä vaativia kokonaisuuksia, jotta suoritus olisi kilpailutilanteessa täydellinen. Suuresta harjoitusmäärästä huolimatta epäonnistumisiakin tapahtuu. Joka kerta urheilija kuitenkin nousee ylös, nollaa tilanteen ja jatkaa eteenpäin entistä sisuuntuneempana ja määrätietoisempana.

Tavoitteiden saavuttamisen ja menestyksen eteen joutuu väistämättä tekemään myös ikäviä harjoituksia ja vuodattamaan litrakaupalla hikeä – joskus jopa pari kyyneltäkin. Kaiken lisäksi urheilija tekee tämän kaiken usein ilman palkkaa. Mikä saa urheilijan harjoittelemaan näin kurinalaisesti ja yrittämään aina vaan uudestaan, vaikkei harjoittelu todellakaan ole aina mukavaa? Helpommallakin pääsisi.

Olisi yksinkertaista vastata, että harjoittelun motivaattorina on varmasti menestys sekä hyvästä tuloksesta saatu palkinto. On kuitenkin muistettava, ettei menestys aina ole taattua ankarastakaan harjoittelusta huolimatta. Urheilija saattaa loukkaantua juuri ennen h-hetkeä tai epäonnistua täysin kilpailusuorituksessaan.

Erinomaisella suorituksella ansaittu palkintopokaali on lopulta vain kaunis esine kirjahyllyn reunalla. Onko se niin arvokas, että urheilija jaksaa sen voimalla harjoitella taas vuodesta toiseen ja toivoa, että saisi vielä joskus uuden mahdollisuuden kiivetä palkintopallille? En usko.

Huippu-urheilussa ja työelämässä menestytään usein samalla reseptillä.

Mikä ihmeen sisäinen motivaatio?

Kun urheilijalta kysyy, mikä saa hänet tekemään tämän valtavan työmäärän ilman takeita menestyksestä tai palkinnosta, on monesti vastauksena: ”rakkaudesta lajiin”. Halu harjoitella ja kehittyä paremmaksi kumpuaakin todellisuudessa sisältä, ulkoiset palkinnot näyttelevät vain sivuroolia. Kyse on sisäisestä motivaatiosta, jota voidaan filosofi Frank Martelan mukaan pitää paitsi onnellisuuden, myös menestyksen salaisuutena.
Sisäisesti motivoitunut löytää tekemiseensä ilon päästessään sellaisen asian pariin, josta aidosti nauttii ja jonka tekemisestä on innostunut – vaikka se välillä vaatisi suuria ja ikäviäkin ponnistuksia. Eikö sinustakin olisi mukavaa tehdä työtä, jota saisit tehdä täysin vapaaehtoisesti ilman pakottavia auktoriteetteja?

Kokisit myös olevasi taitava työssäsi ja saisit asioita aikaan. Sinulla olisi työssäsi yhteys muihin ihmisiin ja tunne siitä, että joku aidosti välittää sinusta. Lisäksi kokisit, että saat työsi avulla luotua ympärillesi jotain hyvää.

Nämä ovat sisäisen motivaation taustalla olevat ihmisen neljä psykologista perustarvetta, jotka mahdollistavat sisäisen motivaation syntymisen:

• Vapaaehtoisuus
• Kyvykkyys
• Läheisyys
• Hyvän tekeminen

Vaikka todellisuudessa motivaatiotekijät ovat harvoin puhtaasti sisäisiä tai ulkoisia – ennemminkin niiden sekoitus – uskallan silti väittää, että jokaisen huippu-urheilijan sisällä palaa tämä sisäisen motivaation liekki, joka ajaa harjoittelemaan ja jatkamaan eteenpäin. Kukaan ei kestä huippu-urheilijan kokemaa painetta, jollei oikeasti sitä itse halua. Jotta urheilussa – tai vastaavasti myös työelämässä – voisi menestyä, on siis löydettävä se asia, jonka tekemisestä aidosti nauttii. Sellainen asia, jossa menestys itsessään ei ole päämäärä, vaan motivoituneen tekemisen positiivinen lopputulos.

Löytyykö sinulta rakkaus omaan lajiisi?

Lähteitä: Frank Martela, Valonöörit, Sisäisen motivaation käsikirja (Gummerus Kustannus Oy 2015)