Pikkujoulukausi lähestyy ja iloisen tip-tap tunnelman lisäksi juhlien ilmassa on usein myös sähköistä, seksuaalista energiaa. Pienen flirtin ja ilakoinnin lisänä juhlien saldona voi olla seksuaalisen häirinnän tuntemuksia, kokemuksia ja varsinaisia tekoja. Lisäksi sitä tavanomaisempaa häiritsevää seksuaalisuutta, toisaalle varattujen työkavereiden vehtaamista ja pahimmassa tapauksessa johtavassa asemassa olevan henkilön sutinaa organisaatiotasolla alempana olevaan henkilöön. Soppa on valmiina hämmennettäväksi työyhteisössä…

Jo pelkkä kosketus ja vihjaileva sanailu, ilman ns. suoraa toimintaa tai puhetta voi tuntua kohteestaan erittäin ahdistavalta. Joku toinen voi sivuuttaa asian naurahduksella ja ottaa asian huumorilla tai jopa imarteluna. Täytyy muistaa, että tuntemukset ovat täysin henkilökohtaisia. Mikä toisesta tuntuu naurettavalta ja merkityksettömältä läpänheitolta, voi toiselle olla jopa traumatisoiva, häpeää tuottava kokemus. Ja töihin pitäisi juhlienkin jälkeen jaksaa mennä ja suoriutua, hyvästä fiiliksestä ja työn imusta puhumattakaan.

Entä työpaikkaromanssit, nuo usein kielletyt leikit? Työelämän elävänä esimerkkinä vaikka johtajamiehen ja hierarkiassa alempana olevan naispuolisen työntekijän suhde. Onko ”tyttöystävällä” nyt parempia etuisuuksia, pääseekö helpommalla, avautuuko etenemismahdollisuuksia? Vaikka näin ei olisi, näin varmasti useimmat ajattelevat. Ja onhan sitä ihan oikeastikin koettu asioita, että ”toimistosihteeri Erja on alkanut laiminlyömään tehtäviään ja siitä kun huomauttaa, Erja uhkaa kertoa (ja usein kertookin) johtaja Raunolle, että häntä kiusataan”. Häiritsevä seksuaalisuus johtaa väistämättä juoruilun, työtehon kärsimisen ja huonon fiiliksen lisäksi pohdintoihin mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on yrityksen arvomaailma ja miten johto näyttää esimerkkiä.

Maailman tapahtumien myötä somessa on räjähtänyt seksuaalisen häirinnän tiimoilta #metoo –ilmiö, jossa naiset kertovat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutumisestaan. Villikissa toivoo, että keskustelun tuoksinassa muistetaan, että seksuaalista häirintää tai ahdistelua kokevat yhtä lailla miehet ja ahdistelua voi tapahtua myös samaa sukupuolta olevien kesken.

Olisiko ratkaisu sitten se, että pitäydytään keskustelemaan vain turvallisista työasioista, ettei kukaan vaan loukkaannu? Suurimmalle osasta ihmisistä työpaikka on tärkeä juuri työkavereiden takia. Ilmapiiriä ei saa leppoisaksi, eikä yhteenkuuluvuuden tunnetta lisättyä, jos mistään muusta ei puhuta kuin työasioista. Kuten niin monessa muussakin haastavassa tilanteessa keskiöön nousee uskallus puhua asioista niiden oikeilla nimillä – tekemällä selväksi, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tarvittaessa vääntämällä vaikka rautalangasta. Tuodaan työpaikoilla esiin ne kanavat ja menettelytavat, jolla seksuaalista häirintää tai häiritsevää seksuaalisuutta kokeneet saavat asiansa vietyä eteenpäin turvallisesti ja luottamuksellisesti, varmana siitä, että asiat käsitellään eikä niistä vaieta, lakaista maton alle. Esimiestyössä tämä vaatii rohkeutta ja puheeksi ottamisen taitoja, joita monilla ei ehkä ole. Siihenkin löytyy onneksi työkaluja.

Nämä ovat jokaisen työyhteisön jäsenen asioita ja vaativatkin jokaiselta meiltä itsetutkiskelua ja rehellistä arviointia siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei, millainen on yrityskulttuuri ja millainen sen haluaa olevan.

Villikissa haluaa toivottaa kaikille erinomaista työilmapiiriä, jossa edelleen voi kehua miespuolisen työtoverin solmiota, jos siltä aidosti tuntuu. Ilman, että kukaan ahdistuu, pahoittaa mielensä tai katsoo kommentin olevan kutsu johonkin muuhun toimintaan. Villikissa on siinä onnellisessa asemassa, että hänen työympäristössään ei tässä blogikirjoituksessa käsiteltyä ilmiötä ole havaittu, mutta kokee tärkeäksi asiaksi huomioida.

Iloista pikkujoulukautta!

Esimerkkitapauksen henkilöiden nimet muutettu.

Oletko järjestämässä henkilöstötilaisuuksia? Nappaa ensin parhaat vinkit oppaastamme.

Lataa opas