Syksy ja pimenevät illat ovat taas täällä. Perinteisesti tämä on ollut suomalaisille kollektiivisen masennuksen aikaa ja oma jaksaminen on vaakalaudalla. Seuraaviin vapaisiinkin on vielä monta viikkoa ja kesälomien auringosta on jäljellä enää vain muisto. Työssä vauhti tuntuu vain kiihtyvän loppuvuotta kohti ja projektien määräajat lähestyvät uhkaavasti. Resursseja kiristetään, jotta pysytään budjetissa, mikä lisää entisestään painetta omaan työhön. Asiantuntijatyön vaatimukset tuntuvat painavan harteilla, sillä hyvänä työntekijänä haluat tietenkin suoriutua työstäsi odotusten mukaan ja saavuttaa sinulle asetetut tavoitteet. Kuulostaako tutulta?

Työstressi ja uupuminen ovat olleet viime aikoina paljon puheenaiheena. Työ aiheuttaa stressiä, kun kiire, muutosten vauhti ja osaamisvaatimukset kasvavat samalla, kun resursseja vähennetään. Yksittäisten asiantuntijoiden työmäärät lisääntyvät ja samassa ajassa pitäisi ehtiä tekemään entistä enemmän. Stressiä kokee usein hyvä ja ahkera työntekijä, joka haluaa suorittaa työnsä tunnollisesti, saavuttaa tavoitteet ja olla tuottava. Sellainen työntekijä, joka ei näytä väsymystään tai sano ”ei” uusille projekteille, vaikka oma työpöytä pursuaa jo valmiiksi tekemättömiä tehtäviä. Ylityötuntien määrä kasvaa ja niistä aiheutuva kuormitus tekevät hallaa terveydelle sekä jaksamiselle. Valitettavan moni meistä kokee työssään kiireen ja stressin tunteita, jotka voi pitkään jatkuessaan kehittyä työuupumukseksi.

Stressin ja pahoinvoinnin ehkäisy sekä työhyvinvoinnin edistäminen mielletään usein asiaksi, joka on työnantajan velvollisuus. Ja lain mukaan näin onkin. On velvollisuus huolehtia työntekijän hyvinvoinnista tarpeellisilla toimenpiteillä, vähentää työn kuormitustekijöitä sekä suunitella työ ja työympäristö niin, että siitä koituu mahdollisimman vähän haittaa työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle. Työntekijää laki ei kuitenkaan velvoita samalla tavalla. Onko työntekijän hyvinvoinnista huolehtiminen siis työnantajan vastuulla? Eikö työntekijälläkin pitäisi olla rooli oman hyvinvointinsa edistämisessä?

Kiire, muutosten vauhti ja osaamisvaatimukset kasvavat samalla, kun resursseja vähennetään. Kuulostaako tutulta?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimekädessä työntekijä itse on avainasemassa oman jaksamisensa arvioimisessa ja hyvinvointinsa parantamisessa. Sinä itse tiedät parhaiten, milloin tarvitset lepoa, harrastusten tuomaa energiaa tai apua arjen kiireisiin. Voisi ajatella, että työstressin ja kiireen lisääntyminen vaatii siis myös työntekijältä itseltään yhä suurempaa vastuunottoa omasta jaksamisestaan, palautumisestaan ja vapaa-ajan käytöstään. Yhtä lailla kuin  työntekovälineitä huolletaan, pitäisi sinunkin muistaa huoltaa itseäsi, jotta pysyt toimintakunnossa. Mutta onko kohtuutonta vaatia työntekijää harrastamaan tai käymään juoksulenkillä vielä raskaan työpäivän jälkeen, kun hän on jo antanut itsestään 110% ja suoriutunut omista työvelvoitteistaan parhaansa mukaan?

On muistettava, että sen lisäksi, että olet työntekijä, olet myös ihminen ja yksilö, jolla on velvollisuuden sijaan myös oikeus pitää huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Kuuntele siis itseäsi sekä omaa jaksamistasi, ja huolla kehoasi ja mieltäsi niiden tarvitsemalla tavalla. Muista myös, että aina ei tarvitse suoriutua täydellisesti ollakseen hyvä työntekijä. Loppuun palaneena sinusta ei ole hyötyä kenellekään, sillä sinä olet oman työsi tärkein resurssi.

Pidetään itsestämme huolta!