Palautteenanto ja vastaanotto voi toisinaan pelottaa. Pelätään huonoja arvosanoja. Podetaan kympin oppilaan syndroomaa. Oikein käsiteltynä palaute kuitenkin palkitsee ruhtinaallisesti, niin antajansa kuin ottajansakin. Palautetta onkin syytä oppia ottamaan vastaan ja antamaan eteenpäin – piti siitä tai ei.

Toisinaan palautetta pelätään myös organisaatiotasolla. Mieluummin toivotaan, että asiat etenevät omalla painollaan. Pelätään huonoja arvosanoja ja niistä aiheutuvia vastareaktioita. Toisinaan halutaan päästä vain helpolla, eikä olla tarpeeksi itsekriittisiä. Toisinaan ollaan taas aivan liian itsekriittisiä ja menetetään siinä sivussa monta mahdollisuutta.

Organisaatioiden tasolla hyvin suunnitellut palautteen jakamiskanavat luovat edellytykset toiminnan kehittämiselle ja paremmalle huomiselle. Aidosti avoin keskustelukulttuuri ei mielestäni pohjaudu nimettömään palautteeseen. Nimetön – usein kriittinen tai henkilöön menevä – avopalaute kun kertoo usein enemmän vastaajastaan kuin organisaatiosta. Toimiakseen kehittämisen liikkeelle panevana, rakentavana voimana palautteenantamiselle on kuitenkin laadittava selvät pelisäännöt. Organisaatiossa joissa annetaan paljon palautetta, palautetta myös siedetään paljon.

Palautetta osataan myös hyödyntää, mikäli sen jakamiseen kannustetaan systemaattisesti. Positiivisten asioiden esiintuominen helpottaa osaltaan avoimen keskustelukulttuurin rakentamisessa. Tämä palkitaan myös haasteita ja vaikeampia aikoja kohdattaessa.

Tässä hyväksi todetut peukalosäännöt, joilla saat palautteesta kaiken mahdollisen hyödyn irti:

Kaksi vinkkiä palautteen antajalle:

  1. Positiivisuus: Suurin osa palautteesta tulisi olla positiivisia. Palautetta ei tulisi antaa ainoastaan asioista, jotka ovat huonosti tai kaipaavat toimenpiteitä. Myös hyvät asiat ansaitsevat palautteen. Vain tällöin on sijaa silloin tällöin annettavalle kriittiselle, mutta rakentavalle palautteella.
  2. Ratkaisukeskeisyys: Jos minulla olisi valta, miten olosuhteita muuttaisin, jotta palautteen kohteena oleva onnistuisi tulevaisuudessa? Asettaudu toisen asemaan ja perustele viestisi. Sivustahuutelu ei ole palautteenantamista.

Kaksi vinkkiä palautteen vastaanottajalle:

  1. Konteksti: Palaute tulee sitoa kontekstiin. Palaute ei ole koskaan kaiken kattavaa, eikä sinua arvioida siinä kokonaisuutena. Et siis ole ihmisenä huono, vaikka jostain asiasta saisitkin kielteistä palautetta.
  2. Kehitys: Palautteenantajalta tulee voida vaatia kehitysehdotuksia ja neuvoja tulevaan. Mitä odotuksia minuun siis tarkkaan ottaen kohdistuu? Säilytä fokus ennen kaikkea siinä, miten jatkossa toimitaan, äläkä keskity selittämään mennyttä.

Ps. oletko jo osallistunut työpaikkani HR4:n uudenvuodenlupaus-haasteeseen koskien palautteenantamista? Voit lukea siitä tarkemmin täältä.