”Kuka oli mielestänne paras opettaja ja miksi?” kysyin, kun kokoonnuimme luokkakavereideni kanssa 10 vuotta lukiosta valmistumisen jälkeen. Hetken pohdinnan jälkeen päädyimme matematiikan opettajaamme. Perusteluina oli, että hän jaksoi aina kannustaa meitä. Hän uskoi kykyymme oppia, vaikka oma usko olisikin ollut koetuksella ja keksi tarvittaessa aina jonkin uuden tavan jäsentää asia siten, että kaikki ymmärsivät sen.

Työelämässä digitalisaation tuomien muutosten takia oma ja varmasti monen muunkin usko kykyynsä oppia uutta on välillä koetuksella.
Työelämässä digitalisaation tuomien muutosten takia oma ja varmasti monen muunkin usko kykyynsä oppia uutta on välillä koetuksella.

Kun usko omaan oppimiseen ja taitoihin rakoilee, toisen kannustus ja luottamus ovat korvaamattomia. Vaikka kuinka haluaisimme olla ennakkoluulottomia ja suin päin uusiin haasteisiin heittäytyviä, ihmisille on luonnollista kokea toiminnan muutos ja uuden oppiminen tuskallisena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi tietoisesti haastaa itseämme tai muita uuden äärellä. Meidän pitää vain sietää hetkellinen epämukavuus, ennen kuin uudesta asiasta tulee meille tuttu ja turvallinen.

Koska olemme itse usein suurin kriitikkomme, muiden tuki ja luottamus auttavat meitä nostamaan suoritustamme tasolle, jolle emme itse edes uskoneet pystyvämme. Juuri näin osalle meille kävi lukion matematiikassa. Yhdelle luokkakavereistani oli kouluaikana rakentunut uskomus siitä, ettei hänellä ole matikkapäätä. Opettajan kannustuksen avulla hän kuitenkin läpäisi matematiikan ylioppilaskirjoitukset.  Ylioppilaskirjoituksia kukaan ei voi kirjoittaa puolestasi, joten ainoaksi tavaksi opettajalle jäi kannustaminen ja sitkeästi erilaisten yksilöllisten opetusmenetelmien käyttäminen.

Toisen puolesta tekeminen johtaa opittuun avuttomuuteen. Kannustaminen ja usko toisen kykyyn oppia mahdollistavat vuorostaan onnistumisen ja kyvykkyyden tunteen. Kyse on kasvun asenteesta eli uskosta siihen, että olemme kaikki – myös itse – kykeneviä oppimaan ja kehittymään, jos vain olemme valmiita tekemään asian eteen töitä.

Haastankin teidät kaikki näin digitalisaation tuoman myllerryksen äärellä pohtimaan asennettanne omaa ja työkavereidenne oppimista kohtaan. Jos haluamme tehdä töitä innostuneiden, omiin taitoihinsa luottavien työkavereiden kanssa, meidän on ensin uskottava omaan ja toistemme potentiaaliin. Tämän lisäksi meidän on siedettävä hetkellistä epämukavuutta, kun haastamme itseämme tai toisiamme oppimaan. Mutta ennen kaikkea meidän on kannustettava toisiamme vielä parempiin suorituksiin.  Onneksi myös toisen potentiaalin näkemistä ja kannustamista voi tietoisesti harjoitella.